Männä viikolla   kansan tieteilijä kävi  pieksujen tutkimusmatkalla Joutsassa. Tiistaina ruodittiin johdantolukua yliopistolla, siinä oli paljon asiaa ja paljon puutteita. Mutta sain hyviä kommentteja. Muun muassa: Katoaako kansankulttuuri?

Kansatieteen aamunsarastus nousi suomalaisuuden idean siivellä 1800-luvun lopulla. Ensin tieteemme esi-isät tutkivat kansan pukuja, sitten elinkeinoja. Tuli teollistuminen, kaupungistuminen. Sitten kansatieteen aatoksessa oppi-isät Vuorela ja Talve olivat huolissaan siitä,  mureneeko kansankulttuuri.

Nyt olemme vuodessa 2017. Suomi on pian sata vuotias. Kuljen  omalla autolla, Toyota Yariksella, haastattelemassa suutareita samasta asiasta, mitä Theodor Schvindt ja Uuno Taavi Sirelius tekivät yli sata vuotta sitten, luultavastikin pieksusaappaissa, sillä jo Elias Lönnrot pasteeraili pieksuissa Kainuussa tutkien ja hutkien lääkärinä,  kansan veisuja kysellen.

Oma matkani oli hauska ja antoisa. Ensinnäkin, sain ystävältäni lainaksi navigaattorin - se on laite jossa naisääni kertoo mihin mennään. Jo ennen Heinolaa laite ohjasi rapaiselle soratielle. Aattelin, että ei helvetti Joutsaan täältä mennä. Palasin takaisin.  " Tee U- käännös", kertoi nainen.  Soitin hädissäni ystävälleni, että mettään meni. Jatkoin ohi ja jouduin moottoritielle ollen yhä epävarmempi siitä, mistä mennään Pertunmaalle ja Joutsaan. Löysin kuitenkin perille ja kuulin paljon uutta wanhaa kengänteon perinteestä. Sain yhtä ystävällisen ja vieraanvaraisen vastaanoton kuin kuvittelen esi-isienikin tutkimusmatkoilla saaneen. 

Seuraava etappi oli yöpyminen, sillä pääsiäisliikenne oli uhkana. Ajelin pitkin maaseutuja halki kumpuilevaa Keski- Suomea kohti Savoa. Olin aivan riumuliitoksissa kun kohtasin matkalla sonneja ja kauniin autiotalon.  Tankkasin ABC:llä. Soitin yöpaikkaan, savonmualle. Majoitus maksaisi enemmän käteisellä, kuin, että jos oisin sen varannut netistä.( booking.com - ukko yritti myydä mulle kalliimpaa mökkiä). En jaksanut inttää. Pieksamäen  jälkeen navigaattori pyysi monesti tekemään U-käännöksen kohti Jäppilää tai Suonenjokea. Vastahankaan päätin ajaa suoraan viitostielle. Ja sinne eteninkin naisesta välittämättä.

Niin monesti kuin olen mökkireissulla isoa tietä ajanut, nyt matka tuntui nopealta. Lähestyin Leppävirtaa. Taas naisääni simuloi minut kääntymään  jyrkästi ooikealle." Tee U-käännös ja pysy vasemmalla".  Siellä oli kuoppainen pyörätie. Ei....v.ttu.... onhan oltava opasteet.  Tein U-käännöksen, ja palasin isolle tielle.

Pian näkyi Mansikkaharjun liittymä. Olin keskellä Leppävirtaa. Majoitus löytyi. Isompi kuin oma mökki. Siinä oli jopa televisio, jonka punaisen valon käänsin nurinpäin yöllä. Suihku ja vessa olivat lämpöiset ja siistit. Maksoi 30 euroa.

Aamulla jatkoin matkaa Pohjois-Savoon työhaastatteluun.  Kiva paikka, mutta... Oli kaunis miljöö pilattu teollisuusrakentamisella ja parkkipaikoilla.

Matka oli hämmentävä monella tapaa. Mutta tulin vain varmemmaksi, että kansankulttuuri ei ole murentunut. Meillä on kaunis Suomi, jos vain osaa katsoa ja tehdä U-käännöksiä.

En omista älypuhelinta, ja suhteeni navigaattoriin oli hyvin epäilyttävä. Tiekartta toimii edelleenkin. Ja paras kartta on omassa sisimmässä.

Anu